Kirjani!


Aloin kirjoittamaan vuonna 1996 ensimmäistä romaaninkäsikirjoitustani kirjoituskoneella ja se kertoi nuorista pojista, agressiivisista osakekaupoista ja yritysvaltauksista.

Se aihe kiinnosti minua silloin ja olin jo useamman vuoden käynyt osakekauppaa jonka aloitin 14 vuotiaana. Tuohon aikaan valtava Tom Clancy fanittaminen oli muuttunut kiinnostukseksi niihin kirjailijoihin jotka kirjoittivat kasinotaloudesta. Lasse Lehtisen Fyrkanvaltaajan kuolemalla oli tuolloin valtava merkitys samoin Kuka tarvitsi Pentti Kouria sekä maanmainiolla Michael Lewisin Valehtelijan Pokerilla.

Ajan kanssa hankin tietokoneen ja kirjoitin sen uudelleen.

Sitä “kirjaa” ei ole julkaistu missään ja sen jälkeen tuli pari muutakin teosta jotka eivät kelvanneet kenellekään ja katosivat ajan kanssa jonnekin.

Ysärin ja 2000 – luvun alussa kirjoitin F1 – romaanin käsikirjoituksen ja aion palata siihen uudelleen. Uskoin silloin ja uskon yhä, että siitä saisi kansainvälisille markkinoille vauhdikkaan viihderomaanin.

En ole koskaan sopeutunut tai edes halunnut sopeutua yhteiskuntaan vaan olla omissa oloissani kirjoittaen ja panostae kunnolle ennen kaikkea omiin fiktiivisiin tarinoihin.

Uskon siihen, että kirjoittaminen parantaa elämäni laatua ja ilmaisen itseäni ja toiveitani sekä arvomaailmaani paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla.

Kirjoittamalla saan selkeyttä ja rakenteellisuutta elämääni, joka tuo turvallisuuden tunnetta jokaiseen alkavaan päivääni ja ymmärrän myös maailmaa sekä paikkaani siinä kun jäsentelen sitä kirjoittamalla vaikkapa vain päiväkirjaani.

Uskon myös kirjoittamisillani olevan vaikutusta muihin ihmisiin ja kun he lukevat mitä kirjoitan, niin he alkavat miettiä ympäröivää maailmaa ja omaa rooliaan siinä erilailla kuin jos eivät lue minua.

Jottei äskeinen lause olisi kovin abstrakti niin tässä 2020 ajassa tarkoitan ennen kaikkea mielipidekirjoituksiani sekä kuntalaisaloiteittani jotka pienin askelin ovat jo alkaneet vaikuttamaan lähinnä paikallisesti Kotkassa:
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12463

Lisäksi mitä enemmän kirjoitan niin sitä erilaisempaa tekstiä luon.

Uskon siihen vilpittömästi että kirjoittamisella voidaan saavuttaa merkittäviä tekoja ja niillä voidaan vaikuttaa ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

Uskon myös, että ajatuksilla on voimaa muovata reaalitodellisuuttamme ja ajatuksen jälkeen kun asioita olisi hyvä ilmaista konkreettisesti ja etenkin muille ihmisille, niin sanat tulevat heti ajattelun jälkeen.

Ei siis ole yhdentekevää mitä ajattelemme tai sanomme, koska se heijastuu jossain kohti ja jollain tavoin meihin takaisin: sitä niität mitä kylvät, sanoi vanha kansa.

idän myös lukemisesta ja kirjoista.

Hyviä tarinoita rakastan tulevat ne sitten missä muodossa tai formaatissa tahansa ja koska elin lapsuuteni 80 – luvulla ja nuoruuteni 90 – luvulla, niin elokuvilla, TV – sarjoilla, sarjakuvilla sekä peleillä on myös ollut valtava merkitys minulle.

Valitettavasti vain elämäni käsikirjoitus ei ole mennyt ollenkaan niin kuin sen olisi kuulunut ja tässä vaiheesa mennä ja se on ollut pomppuinen tie jossa ei ole voinut pahoiltakaan ihmisiltä välttyä ja onneksi valtaosa heistä on jo saanut sen minkä he ovat ansainneetkin.

En ole koulukiusaajien ystävä enkä ymmärtäjä!

Vuonna 2001 kirjoitinn kirjaa nimeltä Jumisa Karhulassa ja julkaisin sen vuonna 2007 pienen toiminimeni, Anargia – Entertainmentin kautta.

Se kertoo neljästä kolmeakymppiä lähestyvästä miehestä joita aikuistuminen tai vastuunotto omasta elämästä ei nyt pahemmin kiinnosta.

Kirjaan ja osittain myös sen rakenteeseen on vaikuttanut hyvin voimakkaasti Irvine Welshin mainio Trainspotting.

Kirjassani kuvataan siis neljän aikuistumisesta kärsivän nuoren miehen epäsovinnaisesta käyttäytymisestä pienessä kylässä jonka nimi on Karhula ja joka on nykyään yksi Kotkan kaupunginosa.

Seuraava julkaistu kirjani oli Uroskoodi ja se julkaistiin vuonna 2010.

Tässä välissä kirjoitin ja julkaisin jotain johon ehkä palataan tulevaisuudessa tai sitten ei.

Minä uskon tulevani olemaan hyvinkin voimakas myytti sekä legenda ja jos se ei tapahdu elämäni aikana, niin myöhemmin sitten kyllä.

Ja niinpä on ihan hyvä, että kaikkea mitä minä olen tehnyt, että niistä juorutaan, huhuilllaan ja ne nousevat aina silloin tällöin framille.

Kuitenkin aika tarkkaan kun Jumissa Karhulassa oli julkaistu, niin menin syvälle suomalaiseen pelimieskulttuuriin eli pokaamisen jännittävään maailmaan vaikka minä näinkin siinä paljon syvemmän ulottuvuuden.

Miksi yli 30 – vuotias mies menisi nuorten poikien genreen jossa pesän saaminen oli laitettu arvoasteikossa ylemmälle asteikolle?

Aloitetaanpa siis siitä koulukiusaamistraumasta josta olen jo hyvin kuuluisa.

Se alkoi 70 – luvun lopussa ja kesti karkeasti arvioiden 90 – luvun puoleen väliin.

Tiedän kuinka uskomattomalta tämä kuulostaa mutta puhumme nyt hyvin pienestä kylästä ja ajasta jolloin internettiä, somea ja liikuvaa kuvaa sekä puhetta tallentavia puhelimia ei ollut olemassakaan.

Samat tyypit olivat tarhassa kun menin sinne ja samat tyypit olivat kouluajat vastassa ja vaikka peruskoulu loppui niin he tulivat ravintolassa vastaan ja sitten loppumetreillä armeijassa.

Niinpä kun he pystyivät nostamaan omaa egoaan minun kustannuksellani niin he tekivät niin eikä ylilyönneiltäkään voitu välttää tai sanotaan niin, että nämä ihmissaastat eivät välittäneet niin tehdä.

9 – 10 vuotiaana minut pakotettiin riisutumaan alasti susikoiran avustamalla ja samoihin aikoihin minut laitettiin väkisin autoon sekä ajelutettiin vähäsen ja sitten ihan normiin väkivaltaan, uhkailuun, rahan kiristämiseen, naisten edessä nöyryyttämiseen, auton eteen heittämiseen jne…

Joten eipä siis ole ihme, että yli 15 – vuotinen henkinen ja fyysinen väkivalta, kiristäminen ja ihmisten edessä nöyryyttäminen jättää jälkensä ja niin ettei luota ihmisiin eikä haluta tai uskalla heitä lähestyä.

Ja kiitän tässä vielä yhteiskuntaa siitä, että se ei ole tehnyt yhtään mitään auttaakseni minua pääsemään ylitse tästä koulukiusaamistraumasta vaikka se on siitä ollut hyvinkin tietoinen.

Ei siis mitään terapeuttia koulun aikana tai sen jälkeen kun muutenkin on ihmisenä siinä iässä vähän hakusessa, että minkälainen on ja etenkin mitähän sitä haluaisi aikuisena tehdä.

Lähestyminen kauniimpaan sukupuoleen oli siis vaikeaa kun itsetuntoa oli hakattu täysin maahan ja lisäksi koulukiusaamistrauma toi hyvin vahvasti sen että ihmisiin ei voi luottaa koska aina aiemminkin he ovat käyttäneet sinun kertomaasi sinua vastaan.

Vuoden 2007 aikana luin ensiksi Neil Straussin Pelimiehen ja huomasin siellä joitakin kohtia joita koin elämässäni. Neil puhuu TTP:eistä eli tyypilisistä turhautuneista pöljistä jotka tekevät naisten kanssa perusmokat: tarjoavat naisille juomaa ja yrittävät ostaa heidän huomionsa, takertuvat heihin turhan rajusti jne…

Koin tehneeni lähes kaikki TTP:n helmasynnit ja ne naiset joita elämääni oli tullut, niin he olivat vain ajautuneet elämääni ja enemmänkin asioita tuli elämääni ja toimintani oli passiivista kuin että olisin aktiivisesti toiminut sen eteen että elämäni ja siinä olevat ihmiset olisivat olleet juuri niitä joista minä olisin oikeasti ollut kiinnostunut.

Sitten Kotkassa olivat Äijämessut kesällä 2007 ja siellä oli Suomen pelimiesgenren ihmisiä ja sitten pääsin sen aikaiselle Pelimiesfoorumille ja aloin hiomaan omaa sosiaalista käyttäytymistäni.

Niinpä menin siihen genreen kunnolla mukaan ja sitä kautta tuli kaiken maailman sattumuksia.

Kuitenkin itsevarmuuteni ja oman itseni ilmaisu kasvoi ja kehittyi huimaa vauhtia.

Sitten halusin alkaa tehdä omaa materiaalia ja jalostaa amerikkalaista pelimieskulttuuria suomalaisen miehen luonteelle sopivaksi.

Niinpä loin Sargaaja sivuston ja sitä tukemaan tuli aikoinaan Sargaaja – Foorumi jota ei valitettavasti voitu pitää neljän vuoden jälkeen koska nettikiusaajia tuli foorumille sankoin joukoin eikä minulla ollut resursseja kunnolla moderoida sitä.

Niinpä nettikiusaajat pääsivät tuhoamaan hyvän idean ja kuinka moni ujo poika siitä kärsi, ettei saanut apua foormiltani niin sitä voimme sitten pähkäillä.

Ja tästä vasta päästään vuoteen 2010 jolloin julkaisin Uroskoodi nimisen kirjan jonka piti olla sosiaalisen dynamiikan oppikirja ja se piti konkreettisia ohjeita joilla omaa sosiaalista käyttäytymistä sai parempaan suuntaan.

Se sai näkyvyyttä ihan hyvin ja lähinnä radiossa sekä televisiossa.

Sinällään halusin myydä vain sitä oman verkkokauppani kautta enkä myydä sitä ollenkaan kirjakaupoissa.

Lisäksi halusin myös että sitä ei pidettäisi pelkkänä pokaamisoppaana vaan halusin että ihmiset ymmärtäisivät sen, että tarkoituksena oli tehdä jotain pyhää ja merkittävää ja jotain sellaista joka parantaisi suomalaisen miehen käytöstä sosiaalisempaan ja positiivisempaan suuntaan.

Jos olisin hakenut pelkkää rahaa, niin olisin vain julkisuudessa hihhuloinut tehneeni pokaamisoppaan ja sitten vain myynyt sitä kirjakauppojen kautta ja saanut isomman myynnin kyllä, mutta pienemmän osuuden itselleni.

En halunnut myydä periaatteini ja halusin toimia itsenäisesti: niin tahdon yhä.

Maksoin näkemyksistäni ja ehdottomuudestani tietyn hinnan, mutta parasta on se, että yhä pystyn katsomaan itseäni peilistä: 30 hopea rahaa sielusta on kuitenkin aika vähän.

Uskoin voivani elvyttää pienen genren valtavirtaan ja sen metodein antaa työkaluja suomalaiselle miehelle parempaan elämään.

Uroskoodi on yhä tunnetuin kirjani ja sitten parantelin sitä ajan kanssa vuosi kymmenen aikana kun aika sinä välissä muuttui ja tein uudistetun version Uroskoodista nimeltä Uroskoodi+.

Mennäänpä seuraavaan kirjaani joka on nimeltä Elämän Taitaja!

Tässä välissä tuli tehtyä myös e – oppaita ja kuitenkin jossain 2014 – 2015 aikana jotenkin pelimieskulttuuri sekä itsensä kehittämisoppaat alkoivat jotenkin tuntua läpikäydyltä asialta.

Elämäntaitaja! On kuitenkin elämänhallintakirjojeni huipuntuma jonka ohjeilla saa konkreettiset metodit joilla oman elämän saa sellaiseksi jollaiseksi sen itse haluaa eikä sellaista kuin mitä toiset haluavat yksilölle antaa.

Into ja sielu ei ehkä ollut niin voimakkaasti mukana kun Uroskoodissa ja tästä päästään sitten Tosi Kovat Veijareihin.

Se oli paluu fiktiivisiin tarinoihin ja se toi innon ja sielun takaisin kirjoittamiseen.

Idea oli hyvin kunnianhimoinen ja tarkoituksena oli yhdistää paikallisten pikkurikollisten toiminta, muukalaislegioonan taistelujen kuvaaminen takaumien kautta sekä yhdistää elitiin uhririitit sekä illuminatin ja vapaamuurarien tutut kuviot salaliittoteorioista.

Tarina kertoo siis Jorma Toiviotiestä joka on epämääräisen vartiointiliikkeen omistaja Kotkassa jonka naisystävän tytär on prostitoituna Suomen mafian johtavalle hahmolle.

Pelastusoperaation aikana paljastuu, että eliitti tekee Suomessa uhrijuhlia ja Jorma Toiviotie ottaa kaverinsa mukaan jonka taistelutoveri muukalaislegioonan ajoilta on vastapuolen palveluksessa.

Ja samalla kuvataan takaumissa muukalaislegioonan taisteluja.

Kunnollista pulppia siis parhaimmillaan.

Näiden kirjojen ohessa olen tehnyt pieniä e – oppaita ja lähinnä juuri silloin kun pelimiesgenre ja sen edistäminen kiinnosti minua eniten.

Ensimmäinen näistä pienistä oppaista oli Unenpalvelija joka oli pienimuotoinen unisanakirja.

Unet ja niistä saatava johdatus sekä se miten voimme itse olla alitajuntamme kanssa yhteistyössä on aina kiinnostanut minua kovasti. Kun uniin alkaa panostamaan niin niiden kautta voi saada ohjausta alkavaan päivään.

Omax Pomox! Tai alempana oleva Vietteyopas oli sitten seuraavia e – oppaita.

Omax Pomox! On omaan itsetuntemukseen syventymistä ja oman luonteen sisälle saantia. Vielä kerran, niin pelimiesgenressä minua on aina kiinnostanut tuo sitäpeliä ulkopeliä enemmän.

Ja kyllä kannessa olen Suomen presidentin Sauli Niinistön kanssa-

Silti pelimiesgenreen kuuluu pokaaminen sekä se niin sanottu ulkopeli ja kun oma tietotaito oli kehittynyt ja oikein netissä olevat pokaamisohjeet olivat aika pinnallisia eikä oikein kunnollisia pokaamisoppaita ollut, niin päätin sitten tehdä oman.

Viettelyopas on ainoa pokaamisopas jonka olen tehnyt muut ovat enemmänkin lähestymisoppaita joilla on tarkoitus mennä syvemmälle ja laittaa oma persoona kovemmin likoon.

Lopuksi se että meikä on friikin maineessa ei ole ihan pelkästään meikän vika vaan kyllä ympäröivä maailma ja sen käyttäytyminen on vaikuttanut yhtä paljon siihen millainen olen nykyään ja miten kirjoitan kuin pelkästään se miten minä olisin halunnut asoiden menneen.

Suomessa ihminen halutaan yhä lokeroida ja pitää tuossa lokerikossa ihan viimeiseen asti.

En tiedä miksi näin on eikä se ole hyvä asia yksilölle eikä minusta edes yhteiskunnalle.

Jos laitetaan äskeiset mietteet siihen miten minut nähdään kirjailijana, niin toki olisi helpompaa kirjoittaa dekkareita dekkareiden perään, mutta minulle kirjat ovat aina olleet tiettyyn aikaan sidottuja projekteja.

Minua kiinnostaa kirjoittaa paljon sekä erilaista tekstiä ja teen myös mielipidekirjoituksia ja kuntalaisaloitteita niistä asioista joita minusta on hyvä viedä eteenpäin.

Jonkin verran minulla on myös projekteja joihin on panostettu paljon, mutta ne eivät ole vielä julkaisukelpoistia.

Taisin jo aiemmin mainita että 90 – luvun lopulla kirjoitin vauhdikkaan F1 – kirjan ja sitten vuodesta 2007 minulla on ollut alunperin televisiosarjan käsikirjoitukseksi tarkoitettu ja siitä on myös tarkoitus tehdä pienimuotoinen kirjasarja vampyyrisuvusta kertova Veren Tasapaino ja sitä hiotaan ja kirjoitellaan, mutta nyt moni muu kuten esimerkiksi Vihaiset Possut ovat menneet sen edelle.

On televisio – ohjelman ideoita sekä leffakässäreita ja monia muita juttuja, mutta ne eivät ole menneet läpi tai ne eivät ole julkaisukelpoisia kuten tässä postauksessa käsitellyt kirjat.

Lisäksi olen ollut aika huono kaupallistamaan itseäni ja mahdollisesti olen myös ollut liian ehdoton kun olisi ollut hyvä vähän joustaa ja tehdä komromissejä.

Toivottavasti tämä nyt antoi jonkunnäköistä osviittaa mitä ja minkälaista kirjoitan sekä vaatimattomasti tuotiin ehkä motivaatioitani esille.

Kaupallisessa mielessä kuvioni ovat olleet katasrofeja, historian kirjotukseni kannalta en ole ihan varma asiasta.

Published by anargia

Tähän pitäisi syntyä jarno jäppisen kotisivu. Juu, en ollut tajunnutkaan että tämmöinenkin alusta on ollut piilossa. Tänne tulee kaikki se mikä Sargaajaan ei mene.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: