Urokoodi+ kirjani

Uroskoodi+ kirjani julkaisu on tässä viivästynyt parin viime vuoden aikana ja ihan sen takia, että tuli muita kuvioita jotka ottivat minut valtaansa.

Aloin kirjoittaa neljän satukirjan kokonaisuutta nimeltä Vihaiset Possut ja sitten aloin puolustamaan kotikunnassani käytännössä heitteille jätettyä Kyminlinnan linnoitusta ja moni muukin kuvio tuli elämääni kuten se, että koulukisaamisen vastaisessa taistelussa minusta Ruotsin malli pitäisi saada Suomeen:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12988

Energiaa ja huomiota vain meni koko ajan enemmän ja enemmän pelimiesgenren edistämisestä ja elämäntaitomateriaalin tuottamisesta muihin juttuihin.

Eikä tässä oikein voi puolustukseksi sanoa muuta kuin että se on elämää. Silti näiden vuosien aikana hioin Uroskoodi+ kirjaakin tehdessäni noita muita kuvioita, että ei se täysin hyljättynä näiden vuosien aikana ole ollut.

Osa tietää minun pelimiesgenren ja itsensäkehittämismateriaalin ja osa ei.

Käydään nopeasti läpi mikä Uroskoodi+ on ja miksi jotkut saattavat olla hämmentyneitä koska Uroskoodi tuli syksyllä 2010 framille ja nyt se on kirjoitettu uudestaan.

Lisäksi siihen on lisätty todella paljon uutta materiaalia.

Miksi se kirjoitettiin uudelleen, voi joku ja ihan aiheesta kysyä.

No lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että toivoisin edelleen ja yhä pelimies- tai PUA – genren Suomessa elpyvän tai pikemminkin syntyvän uudestaan.

Toive pienen marginaalin elpymisestä ei niinkään liity nätteihin tyttöihin sinänsä, vaan enenmänkin vihapuheisiin, jotka ovat karanneet täysin kaikkien hallinnasta netissä ja vähän myös muuallakin yhteiskunnassa.

Epätoivo ja turhautuminen sekä riisto tavallisen ihmisen selkänahasta purkautuu raivolla ja epätoivolla, ensin ajatuksissa, sitten puheissa ja lopuksi tekoina.

Lisäksi edelleen ja valitettavasti kuva pelimiehestä ja koko genrestä on minusta liian pinnallinen sekä yksipuolinen.

Se puolestaan johtuu naistenlehtien vallasta määrittää myös miesten näkemyksiä siitä miten naisten ja miesten vuorovaikutus toimii keskenään.

Tai pikemminkin miten sen tulisi toimia.

Tässä on sitten ongelmana se, että mainostajat kuten suuret meikkijätit pääsevät hyvinkin tehokkaasti päättämään sen mitä ja myös miten sekä mistä naistenlehtien tulisi kirjoittaa.

Niinpä miesten ja naisten vuorovaikutus mediassa tuodaan miehille ja naisille enemmänkin mainostajien intressejä ajatellen kuin miesten tai naisten omia luonnollisia kanssakäymisen metodeja edistäen.

Mainonta taas perustuu enimmäkseen ihmisen epävarmuuden synnyttämiseen, josta pääsee eroon ostamalla mainostettavaa tuotetta.

Pelimiesgenrestä ei valitettavasti ole kovinkaan paljoa tuotu esille foorumeja ja ennen kaikkea Pelimiesfoorumia, joka pääsi Suomessa suhteellisen lähelle sitä mitä Neil Strauss mainiossa Pelimiehessään puhuu pelimiesfoorumeista ja niiden tärkeydestä.

Kuitenkin aikoinaan Pelimiesfoorumilla keskustelun taso oli hyvin sivistynyttä ja tukea sai toisilta ihmisiltä niin paljon kuin halusi.

Tämä on se pointti jota olen nyt yrittänyt edistää.

PUA – genren voima niin maailmalla kuin aikoinaan Suomessakin oli yhteisöllisyys ja keskinäinen solidaarisuus sekä yhdessä oppimisen riemu.

Ja vaikka valtamedia sekä naiset eivät sitä uskoisikaan, niin kaikki se vaiva jonka pojat tekivät ja näkivät tullakseen uskottaviksi pelimiehiksi, niin se tehtiin ihan kyseisen pojan oman hyvinvoinnin takia.

Ja kun joku alkoi pärjätä erehdysten ja oppimisten kautta, niin muut tukivat tätä, koska se on vähän se yhteisöllisyyden juttu: kun meidän jengistä joku pärjää, niin se vahvistaa myös minua ja tuo minullekin hyvän mielen.

Kansainvälisestikin foorumit ovat pelimiesgenressä yhä suuressa roolissa, jonne jätetään kenttäraportteja ja saadaan niistä palautetta.

Ja sen palautteen jälkeen hiotaan yhä sitä omaa sosiaalista käyttäytymistä parempaan suuntaan.

Yhdessä wingiosion kanssa kenttäraportit luovat vahvaa yhteisöllisyyttä ja antavat foorumeille jotain sellaista sisältöä mitä muista foorumeista on ihan turhaa hakea.

Olipa minullakin aikoinaan oma pelimiesfoorumi nimeltä Sargaaja – foorumi, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nettihäirikköjen takia se oli pakko ajaa alas.

Suomessa on yhä paljon ujoja poikia, jotka eivät tiedä miten ujoudesta pääsisi eroon tai miten kauniimpaa sukupuolta kannattaisi lähestyä, niin että pääsisi viekkuun nukkumaan.

Ja se on minusta yhä PUA -genren ydin, että heikko yksilö saa apua muilta ja vahvistuu voimakkaammaksi yksilöksi joka puolestaan taas auttaa sitten itseään heikompaa.

Vihapuheet ja syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat ovat koko ajan menossa pahempaan suuntaan, enkä nyt sano, että marginaalissa oleva genre voisi kaiken Suomessa olevan pahan poistaa.

Kun genreen kuitenkin sisältyy paljon muutakin kuin julkkisnaisten pokaaminen karvainen silinterihattu päässä, niin minusta genrelle voisi antaa ihan hyvin uuden mahdollisuuden.

Uroskoodi+ haluaa olla rikkana rokassa tässä kehityksessä.

Uroskoodi+ on kirjoitettu aika monta kertaa läpi ja joka kerta siihen on tavallaan saanut uuden otteen.


Joten väite, että se on oikeasti kunnollinen työväline ujouden tai kahvikuppineuroosin voittamiseen ei minusta ole ollenkaan liioiteltua.


Uroskoodi+ koittaa siis antaa konkreettisia neuvoja ja konkretiaa jolla ihminen saa yhteyden itseensä ja sen jälkeen se itsevarmuus sekä rohkeus lähtee rakentumaan tuon sisäisen voimavaran ympärille.

Ja se luo sen vetovoiman ja sosiaalisen käyttäytymisen jolla elämään tulee niitä ihmisiä ja tapahtumia jotka itse siihen haluaa.


On myös hyvin tärkeää ujouden voittamisessa lähteä siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta kertaa epäonnistuit tai kuinka monta kertaa olit lähellä suurta läpilyöntiä.


Joten loppupeleissä ketään ei kiinnosta sinun epäonnistumisesi tai kuinka pitkä matka tai vaikea se loppujen lopuksi olikin. Niinpä sen ei siis pitäisi kiinnostaa sinuakaan, vaan epäonnistumisista tulee oppia ja kehittyä niiden kautta.


Ja jatkaa matkaa kohti sitä yhtä ainoa isoa läpilyöntiä varten.


Tärkeää on myös se, että yksilö määrittelee itse itselleen mikä tuo läpilyönti on ja että kaikki muukin omasta mielestä tärkeä ja mielekäs nousisi sieltä omasta mielestä ensin esille.


Muiden arvomaailmaan ja arvostuksiin meneminen tarkoittaa sitä, että sitten siellä joutuu pätemään toisten, ei oman arvoasteikon mukaan. Ja siellä temppuradalla oleminen ei sitten välttämättä ole mikään miellyttävä kokemus.

Uroskoodi+ haluaa sinun rupeavan ajattelemaan itse ja tekemään omia päätöksiäsi omien halujesi sekä tarpeidesi pohjalta.

Toivottavasti myös kun tämä kirja on tehty, ei luettu vaan tehty, niin sitä aikaa olisi mennyt yli 2 kuukautta.

Kaikkien sosiaalisten tilanteiden käsikirja Uroskoodi+ ei siis ole, eikä sitä ole edes vieläkään tehty, eikä sitä todennäköisesti koskaan pystytä edes tekemään aihealueen laajuuden takia.

Ujouden voittaminen ja itsevarmuuden saaminen ovat olleet tämän kirjan kantavia voimia ja näin syvällisten arvojen sekä taitojen rakentumiseen tarvitaan aikaa, vaivaa sekä suunnitelmallisuutta.

Jos kirja pitää johonkin lokeroida ja jos siis on aivan pakko, niin Uroskoodi+ on lähestymisopas.

Tämä tarkoittaa sitä, että Uroskoodi+ koittaa antaa tekijälleen taitoja, tietoja sekä henkisiä voimavaroja jotta asianomaisen lähestyminen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa menisi hänen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Pokaamisopas Uroskoodi+ ei missään nimessä halua olla vaikka Uroskoodi+:n opit tulevatkin siitä, että kirjoittaja on yrittänyt jalostaa amerikkalaista pelimieskulttuuria suomalaisen miehen luonteeseen sopivaksi jo useamman vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä.

Pokaamista ei kuitenkaan kannata ylikorostaa, koska siinä naisen saaminen nousee taitojen saamista korkeammalle jalustalle.

Naiset ja seksi siis ylikorostuvat sosiaalisen kehittymisen syvällisemmän ymmärryksen tieltä.

Tietenkin naiset, seksi ja läheisyys ovat tärkeitä asioita miehen elämässä.


Jos kuitenkin katsoo asioita laajemmasta perspektiivistä käsin ja käyttää sosiaalista kyvykkyyttään kaikkia kohtaamiaan ihmisiä hyödyttävällä tavalla, niin voi päästä pidemmälle ja saada enemmän sekä merkityksellistä aikaan, kuin jos keskittyisi pelkästään pesän perässä juoksemiseen.

Lisäksi sosiaalista kyvykkyyttä ei opita lukemalla vaan tekemällä, kokeilemalla ja kokemalla.

Sen takia tämän opaskirjan kirjoittamisessa tai pikemminkin sen jäsentämisessä meni todella kauan aikaa, koska luvut haluttiin saada sellaiseen kuosiin, että olisi sekä harjoituksellinen, että filosofinen osio.

Tarkoituksena oli, että tekemisen ja menemisen jälkeen pysähdyttäisiin miettimään, että mitä tuli tehtyä, miksi ja millä motiivein.

Kirja ei ole täydellinen, se kuitenkin antaa moneen erilaiseen sosiaaliseen kohtaamiseen rakenteen ja konkreettisia apuvälineitä.

Se on sitten lukijasta tai pikemminkin tekijästä kiinni, että käyttääkö hän niitä vai ei.

Published by anargia

Tähän pitäisi syntyä jarno jäppisen kotisivu. Juu, en ollut tajunnutkaan että tämmöinenkin alusta on ollut piilossa. Tänne tulee kaikki se mikä Sargaajaan ei mene.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Create your website at WordPress.com
Get started
%d bloggers like this: