Featured

Kirjani!


Aloin kirjoittamaan vuonna 1996 ensimmäistä romaaninkäsikirjoitustani kirjoituskoneella ja se kertoi nuorista pojista, agressiivisista osakekaupoista ja yritysvaltauksista.

Se aihe kiinnosti minua silloin ja olin jo useamman vuoden käynyt osakekauppaa jonka aloitin 14 vuotiaana. Tuohon aikaan valtava Tom Clancy fanittaminen oli muuttunut kiinnostukseksi niihin kirjailijoihin jotka kirjoittivat kasinotaloudesta. Lasse Lehtisen Fyrkanvaltaajan kuolemalla oli tuolloin valtava merkitys samoin Kuka tarvitsi Pentti Kouria sekä maanmainiolla Michael Lewisin Valehtelijan Pokerilla.

Ajan kanssa hankin tietokoneen ja kirjoitin sen uudelleen.

Sitä “kirjaa” ei ole julkaistu missään ja sen jälkeen tuli pari muutakin teosta jotka eivät kelvanneet kenellekään ja katosivat ajan kanssa jonnekin.

Ysärin ja 2000 – luvun alussa kirjoitin F1 – romaanin käsikirjoituksen ja aion palata siihen uudelleen. Uskoin silloin ja uskon yhä, että siitä saisi kansainvälisille markkinoille vauhdikkaan viihderomaanin.

En ole koskaan sopeutunut tai edes halunnut sopeutua yhteiskuntaan vaan olla omissa oloissani kirjoittaen ja panostae kunnolle ennen kaikkea omiin fiktiivisiin tarinoihin.

Uskon siihen, että kirjoittaminen parantaa elämäni laatua ja ilmaisen itseäni ja toiveitani sekä arvomaailmaani paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla.

Kirjoittamalla saan selkeyttä ja rakenteellisuutta elämääni, joka tuo turvallisuuden tunnetta jokaiseen alkavaan päivääni ja ymmärrän myös maailmaa sekä paikkaani siinä kun jäsentelen sitä kirjoittamalla vaikkapa vain päiväkirjaani.

Uskon myös kirjoittamisillani olevan vaikutusta muihin ihmisiin ja kun he lukevat mitä kirjoitan, niin he alkavat miettiä ympäröivää maailmaa ja omaa rooliaan siinä erilailla kuin jos eivät lue minua.

Jottei äskeinen lause olisi kovin abstrakti niin tässä 2020 ajassa tarkoitan ennen kaikkea mielipidekirjoituksiani sekä kuntalaisaloiteittani jotka pienin askelin ovat jo alkaneet vaikuttamaan lähinnä paikallisesti Kotkassa:
https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12463

Lisäksi mitä enemmän kirjoitan niin sitä erilaisempaa tekstiä luon.

Uskon siihen vilpittömästi että kirjoittamisella voidaan saavuttaa merkittäviä tekoja ja niillä voidaan vaikuttaa ihmisiin ja ympäröivään maailmaan.

Uskon myös, että ajatuksilla on voimaa muovata reaalitodellisuuttamme ja ajatuksen jälkeen kun asioita olisi hyvä ilmaista konkreettisesti ja etenkin muille ihmisille, niin sanat tulevat heti ajattelun jälkeen.

Ei siis ole yhdentekevää mitä ajattelemme tai sanomme, koska se heijastuu jossain kohti ja jollain tavoin meihin takaisin: sitä niität mitä kylvät, sanoi vanha kansa.

idän myös lukemisesta ja kirjoista.

Hyviä tarinoita rakastan tulevat ne sitten missä muodossa tai formaatissa tahansa ja koska elin lapsuuteni 80 – luvulla ja nuoruuteni 90 – luvulla, niin elokuvilla, TV – sarjoilla, sarjakuvilla sekä peleillä on myös ollut valtava merkitys minulle.

Valitettavasti vain elämäni käsikirjoitus ei ole mennyt ollenkaan niin kuin sen olisi kuulunut ja tässä vaiheesa mennä ja se on ollut pomppuinen tie jossa ei ole voinut pahoiltakaan ihmisiltä välttyä ja onneksi valtaosa heistä on jo saanut sen minkä he ovat ansainneetkin.

En ole koulukiusaajien ystävä enkä ymmärtäjä!

Vuonna 2001 kirjoitinn kirjaa nimeltä Jumisa Karhulassa ja julkaisin sen vuonna 2007 pienen toiminimeni, Anargia – Entertainmentin kautta.

Se kertoo neljästä kolmeakymppiä lähestyvästä miehestä joita aikuistuminen tai vastuunotto omasta elämästä ei nyt pahemmin kiinnosta.

Kirjaan ja osittain myös sen rakenteeseen on vaikuttanut hyvin voimakkaasti Irvine Welshin mainio Trainspotting.

Kirjassani kuvataan siis neljän aikuistumisesta kärsivän nuoren miehen epäsovinnaisesta käyttäytymisestä pienessä kylässä jonka nimi on Karhula ja joka on nykyään yksi Kotkan kaupunginosa.

Seuraava julkaistu kirjani oli Uroskoodi ja se julkaistiin vuonna 2010.

Tässä välissä kirjoitin ja julkaisin jotain johon ehkä palataan tulevaisuudessa tai sitten ei.

Minä uskon tulevani olemaan hyvinkin voimakas myytti sekä legenda ja jos se ei tapahdu elämäni aikana, niin myöhemmin sitten kyllä.

Ja niinpä on ihan hyvä, että kaikkea mitä minä olen tehnyt, että niistä juorutaan, huhuilllaan ja ne nousevat aina silloin tällöin framille.

Kuitenkin aika tarkkaan kun Jumissa Karhulassa oli julkaistu, niin menin syvälle suomalaiseen pelimieskulttuuriin eli pokaamisen jännittävään maailmaan vaikka minä näinkin siinä paljon syvemmän ulottuvuuden.

Miksi yli 30 – vuotias mies menisi nuorten poikien genreen jossa pesän saaminen oli laitettu arvoasteikossa ylemmälle asteikolle?

Aloitetaanpa siis siitä koulukiusaamistraumasta josta olen jo hyvin kuuluisa.

Se alkoi 70 – luvun lopussa ja kesti karkeasti arvioiden 90 – luvun puoleen väliin.

Tiedän kuinka uskomattomalta tämä kuulostaa mutta puhumme nyt hyvin pienestä kylästä ja ajasta jolloin internettiä, somea ja liikuvaa kuvaa sekä puhetta tallentavia puhelimia ei ollut olemassakaan.

Samat tyypit olivat tarhassa kun menin sinne ja samat tyypit olivat kouluajat vastassa ja vaikka peruskoulu loppui niin he tulivat ravintolassa vastaan ja sitten loppumetreillä armeijassa.

Niinpä kun he pystyivät nostamaan omaa egoaan minun kustannuksellani niin he tekivät niin eikä ylilyönneiltäkään voitu välttää tai sanotaan niin, että nämä ihmissaastat eivät välittäneet niin tehdä.

9 – 10 vuotiaana minut pakotettiin riisutumaan alasti susikoiran avustamalla ja samoihin aikoihin minut laitettiin väkisin autoon sekä ajelutettiin vähäsen ja sitten ihan normiin väkivaltaan, uhkailuun, rahan kiristämiseen, naisten edessä nöyryyttämiseen, auton eteen heittämiseen jne…

Joten eipä siis ole ihme, että yli 15 – vuotinen henkinen ja fyysinen väkivalta, kiristäminen ja ihmisten edessä nöyryyttäminen jättää jälkensä ja niin ettei luota ihmisiin eikä haluta tai uskalla heitä lähestyä.

Ja kiitän tässä vielä yhteiskuntaa siitä, että se ei ole tehnyt yhtään mitään auttaakseni minua pääsemään ylitse tästä koulukiusaamistraumasta vaikka se on siitä ollut hyvinkin tietoinen.

Ei siis mitään terapeuttia koulun aikana tai sen jälkeen kun muutenkin on ihmisenä siinä iässä vähän hakusessa, että minkälainen on ja etenkin mitähän sitä haluaisi aikuisena tehdä.

Lähestyminen kauniimpaan sukupuoleen oli siis vaikeaa kun itsetuntoa oli hakattu täysin maahan ja lisäksi koulukiusaamistrauma toi hyvin vahvasti sen että ihmisiin ei voi luottaa koska aina aiemminkin he ovat käyttäneet sinun kertomaasi sinua vastaan.

Vuoden 2007 aikana luin ensiksi Neil Straussin Pelimiehen ja huomasin siellä joitakin kohtia joita koin elämässäni. Neil puhuu TTP:eistä eli tyypilisistä turhautuneista pöljistä jotka tekevät naisten kanssa perusmokat: tarjoavat naisille juomaa ja yrittävät ostaa heidän huomionsa, takertuvat heihin turhan rajusti jne…

Koin tehneeni lähes kaikki TTP:n helmasynnit ja ne naiset joita elämääni oli tullut, niin he olivat vain ajautuneet elämääni ja enemmänkin asioita tuli elämääni ja toimintani oli passiivista kuin että olisin aktiivisesti toiminut sen eteen että elämäni ja siinä olevat ihmiset olisivat olleet juuri niitä joista minä olisin oikeasti ollut kiinnostunut.

Sitten Kotkassa olivat Äijämessut kesällä 2007 ja siellä oli Suomen pelimiesgenren ihmisiä ja sitten pääsin sen aikaiselle Pelimiesfoorumille ja aloin hiomaan omaa sosiaalista käyttäytymistäni.

Niinpä menin siihen genreen kunnolla mukaan ja sitä kautta tuli kaiken maailman sattumuksia.

Kuitenkin itsevarmuuteni ja oman itseni ilmaisu kasvoi ja kehittyi huimaa vauhtia.

Sitten halusin alkaa tehdä omaa materiaalia ja jalostaa amerikkalaista pelimieskulttuuria suomalaisen miehen luonteelle sopivaksi.

Niinpä loin Sargaaja sivuston ja sitä tukemaan tuli aikoinaan Sargaaja – Foorumi jota ei valitettavasti voitu pitää neljän vuoden jälkeen koska nettikiusaajia tuli foorumille sankoin joukoin eikä minulla ollut resursseja kunnolla moderoida sitä.

Niinpä nettikiusaajat pääsivät tuhoamaan hyvän idean ja kuinka moni ujo poika siitä kärsi, ettei saanut apua foormiltani niin sitä voimme sitten pähkäillä.

Ja tästä vasta päästään vuoteen 2010 jolloin julkaisin Uroskoodi nimisen kirjan jonka piti olla sosiaalisen dynamiikan oppikirja ja se piti konkreettisia ohjeita joilla omaa sosiaalista käyttäytymistä sai parempaan suuntaan.

Se sai näkyvyyttä ihan hyvin ja lähinnä radiossa sekä televisiossa.

Sinällään halusin myydä vain sitä oman verkkokauppani kautta enkä myydä sitä ollenkaan kirjakaupoissa.

Lisäksi halusin myös että sitä ei pidettäisi pelkkänä pokaamisoppaana vaan halusin että ihmiset ymmärtäisivät sen, että tarkoituksena oli tehdä jotain pyhää ja merkittävää ja jotain sellaista joka parantaisi suomalaisen miehen käytöstä sosiaalisempaan ja positiivisempaan suuntaan.

Jos olisin hakenut pelkkää rahaa, niin olisin vain julkisuudessa hihhuloinut tehneeni pokaamisoppaan ja sitten vain myynyt sitä kirjakauppojen kautta ja saanut isomman myynnin kyllä, mutta pienemmän osuuden itselleni.

En halunnut myydä periaatteini ja halusin toimia itsenäisesti: niin tahdon yhä.

Maksoin näkemyksistäni ja ehdottomuudestani tietyn hinnan, mutta parasta on se, että yhä pystyn katsomaan itseäni peilistä: 30 hopea rahaa sielusta on kuitenkin aika vähän.

Uskoin voivani elvyttää pienen genren valtavirtaan ja sen metodein antaa työkaluja suomalaiselle miehelle parempaan elämään.

Uroskoodi on yhä tunnetuin kirjani ja sitten parantelin sitä ajan kanssa vuosi kymmenen aikana kun aika sinä välissä muuttui ja tein uudistetun version Uroskoodista nimeltä Uroskoodi+.

Mennäänpä seuraavaan kirjaani joka on nimeltä Elämän Taitaja!

Tässä välissä tuli tehtyä myös e – oppaita ja kuitenkin jossain 2014 – 2015 aikana jotenkin pelimieskulttuuri sekä itsensä kehittämisoppaat alkoivat jotenkin tuntua läpikäydyltä asialta.

Elämäntaitaja! On kuitenkin elämänhallintakirjojeni huipuntuma jonka ohjeilla saa konkreettiset metodit joilla oman elämän saa sellaiseksi jollaiseksi sen itse haluaa eikä sellaista kuin mitä toiset haluavat yksilölle antaa.

Into ja sielu ei ehkä ollut niin voimakkaasti mukana kun Uroskoodissa ja tästä päästään sitten Tosi Kovat Veijareihin.

Se oli paluu fiktiivisiin tarinoihin ja se toi innon ja sielun takaisin kirjoittamiseen.

Idea oli hyvin kunnianhimoinen ja tarkoituksena oli yhdistää paikallisten pikkurikollisten toiminta, muukalaislegioonan taistelujen kuvaaminen takaumien kautta sekä yhdistää elitiin uhririitit sekä illuminatin ja vapaamuurarien tutut kuviot salaliittoteorioista.

Tarina kertoo siis Jorma Toiviotiestä joka on epämääräisen vartiointiliikkeen omistaja Kotkassa jonka naisystävän tytär on prostitoituna Suomen mafian johtavalle hahmolle.

Pelastusoperaation aikana paljastuu, että eliitti tekee Suomessa uhrijuhlia ja Jorma Toiviotie ottaa kaverinsa mukaan jonka taistelutoveri muukalaislegioonan ajoilta on vastapuolen palveluksessa.

Ja samalla kuvataan takaumissa muukalaislegioonan taisteluja.

Kunnollista pulppia siis parhaimmillaan.

Näiden kirjojen ohessa olen tehnyt pieniä e – oppaita ja lähinnä juuri silloin kun pelimiesgenre ja sen edistäminen kiinnosti minua eniten.

Ensimmäinen näistä pienistä oppaista oli Unenpalvelija joka oli pienimuotoinen unisanakirja.

Unet ja niistä saatava johdatus sekä se miten voimme itse olla alitajuntamme kanssa yhteistyössä on aina kiinnostanut minua kovasti. Kun uniin alkaa panostamaan niin niiden kautta voi saada ohjausta alkavaan päivään.

Omax Pomox! Tai alempana oleva Vietteyopas oli sitten seuraavia e – oppaita.

Omax Pomox! On omaan itsetuntemukseen syventymistä ja oman luonteen sisälle saantia. Vielä kerran, niin pelimiesgenressä minua on aina kiinnostanut tuo sitäpeliä ulkopeliä enemmän.

Ja kyllä kannessa olen Suomen presidentin Sauli Niinistön kanssa-

Silti pelimiesgenreen kuuluu pokaaminen sekä se niin sanottu ulkopeli ja kun oma tietotaito oli kehittynyt ja oikein netissä olevat pokaamisohjeet olivat aika pinnallisia eikä oikein kunnollisia pokaamisoppaita ollut, niin päätin sitten tehdä oman.

Viettelyopas on ainoa pokaamisopas jonka olen tehnyt muut ovat enemmänkin lähestymisoppaita joilla on tarkoitus mennä syvemmälle ja laittaa oma persoona kovemmin likoon.

Lopuksi se että meikä on friikin maineessa ei ole ihan pelkästään meikän vika vaan kyllä ympäröivä maailma ja sen käyttäytyminen on vaikuttanut yhtä paljon siihen millainen olen nykyään ja miten kirjoitan kuin pelkästään se miten minä olisin halunnut asoiden menneen.

Suomessa ihminen halutaan yhä lokeroida ja pitää tuossa lokerikossa ihan viimeiseen asti.

En tiedä miksi näin on eikä se ole hyvä asia yksilölle eikä minusta edes yhteiskunnalle.

Jos laitetaan äskeiset mietteet siihen miten minut nähdään kirjailijana, niin toki olisi helpompaa kirjoittaa dekkareita dekkareiden perään, mutta minulle kirjat ovat aina olleet tiettyyn aikaan sidottuja projekteja.

Minua kiinnostaa kirjoittaa paljon sekä erilaista tekstiä ja teen myös mielipidekirjoituksia ja kuntalaisaloitteita niistä asioista joita minusta on hyvä viedä eteenpäin.

Jonkin verran minulla on myös projekteja joihin on panostettu paljon, mutta ne eivät ole vielä julkaisukelpoistia.

Taisin jo aiemmin mainita että 90 – luvun lopulla kirjoitin vauhdikkaan F1 – kirjan ja sitten vuodesta 2007 minulla on ollut alunperin televisiosarjan käsikirjoitukseksi tarkoitettu ja siitä on myös tarkoitus tehdä pienimuotoinen kirjasarja vampyyrisuvusta kertova Veren Tasapaino ja sitä hiotaan ja kirjoitellaan, mutta nyt moni muu kuten esimerkiksi Vihaiset Possut ovat menneet sen edelle.

On televisio – ohjelman ideoita sekä leffakässäreita ja monia muita juttuja, mutta ne eivät ole menneet läpi tai ne eivät ole julkaisukelpoisia kuten tässä postauksessa käsitellyt kirjat.

Lisäksi olen ollut aika huono kaupallistamaan itseäni ja mahdollisesti olen myös ollut liian ehdoton kun olisi ollut hyvä vähän joustaa ja tehdä komromissejä.

Toivottavasti tämä nyt antoi jonkunnäköistä osviittaa mitä ja minkälaista kirjoitan sekä vaatimattomasti tuotiin ehkä motivaatioitani esille.

Kaupallisessa mielessä kuvioni ovat olleet katasrofeja, historian kirjotukseni kannalta en ole ihan varma asiasta.

ITÄMEREN PARAS – TV – Ohjelman formaatti

SAMSUNG

Alan olla legenda sen suhteen, että haluan tehdä omaperäisiä tarinoita lähinna kirjojen muodossa ja julkaista niitä oman yhtiöni kautta sekä mieluiten oman verkkokaupan kautta.

Jotkut myös tietävät, että kirjoittelen leffojen käsiksiä joita tarjoan silloin tällöin tuotantoyhtiöille jotka eivät kuitenkaan ole niistä vielä toistaiseksi innostuneet.

Sen lisäksi aiemmin innostuin tv – formaateista ja 2000 – luvun alussa tehtailin niitä jonkin verran sekäa koitin saada jalkani TV:n ja tuotantoyhtiöiden väliin.

Läheltä piti tilanteita oli paljon, etteikö niistä joku olisi mennyt telkkaan asti, ei kuitenkaan mennyt.

No kuitenkin tämä aika missä elämme, niin tuossa 2007 tai 2008 sain semmoisen idean kuin: Itämeren Paras ja se idea tuntuu aika passelilta tähän aikaan, joten päätin tuoda sen idean rakenteen omalle sivulleni.

Hyvät ideat eivät oikein ole minkään arvoisia jos niistä ei tiedetä eikä muut ihmiset pääse niihin tarttumaan.
INTRO:

Miksei voisi olla hyvää viihdettä joka korjaa yhteiskunnassa olevia epäkohtia ja toimii silti hyvänä sekä viihdyttävänä TV – kilpailuna?

Ihmiset haluavat nykyään, että viihdeohjelmissa olisi järkeä ja että ne jättäisivät jotain konkreettisia asioita yhteiskuntaan.


Lisäksi suuri katsojakunta alkaa koko ajan enemmän ja enemmän kyllästyä siihen, että ihmisiä nöyryytetään julkisuudessa ja varsinkin televisiossa.


Lisäksi monet TV – kilpailut ovat ennalta arvattavia: liian aikaisessa vaiheessa tulee selväksi kuka kilpailun voittaa, eivätkä kilpailijat pysty vaikuttamaan omaan kohtaloonsa.Hyvänä esimerkkinä Big Brother.

Draaman kannalta olisi hyvä, että yksi moka jossain tehtävässä ei ratkaisi kilpailua.


Päätin yhdistää ympäristösuojelun ja hyvän viihdeohjelman.Haluan uskoa, että kyseessä on enemmän kuin TV – ohjelma. Uskon että oikein tehtynä syntyy ilmiö joka auttaa ilmastotalkoissa ja jättää luonnon parempaan kuntoon ja sohvalla löhöäjät ja saavat sellaista viihdekyytiä jota ei ole aiemmin televisiossa tullut vastaan.

OHJELMAN RAKENNE (45 min)


Juontajan puhe / edellisen jakson huippuhetket
Tunnari
Kilpailijat kerätään yhteen ja heille kerrotaan kuka on joukkueen kapteeni.
Asiantuntija kertoo tehtävän, syyn miksi se tehdään kuten esimerkiksi sinilevän konkreettinen torjunta.
Varsinainen tehtävä.
Retkituoliosio.
Joukkueet kootaan yhteen ja kerrotaan kumman suoritus oli parempi ja miksi.
Suoritus täytyy olla selkeästi mitattavissa.

Tulevaisuudessa joukkueita voidaan hajottaa ja kasata mielen mukaan.


RETKITUOLIOSIO


Retkituoliosiossa joku julkisuuden henkilö kertoo oman näkökantansa kyseessä olevaan tehtävään.
Jos siis kyseessä on sinilevä, julkisuuden ihminen kertoo mitä me voimme tehdä asian hyväksi.
Näin ongelmasta ei saarnata.
Asiantuntijoita on ihan hyvä käyttää ohjelmassa, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Koska kyseessä on viihdeohjelma, ongelmia ei saa tuputtaa katsojille, koska se aiheuttaa vain hylkimisreaktion.
Kun retkituolille istuu tunnettu ihminen joka kertoo ongelmasta jota silmällä pitäen kilpailijat ovat saaneet tehtävän, katsoja pystyy hyväksymään ne ohjeet ja neuvot jotka tulevat retkituolin kautta.


Kun julkisuuden henkilö kertoo oman kantansa asiaan ja oman mielipiteensä miten me kaikki voisimme auttaa Itämerta, sanoma voidaan ottaa vastaan kotikatsomoissa.


TEHTÄVÄT


Tehtävillä pitää olla konkreettista merkitystä yhteiskunnassa tai luonnonsuojelussa.
Kyseeseen voi tulla siis rannansiivousosio.

Tai voidaan tehdä markkinointisuunnitelma jonkun luonnonsuojelukohteen rahankeräyksen tukemiseksi.
Merivartioston kanssa voidaan suunnitella joku yhdessä tehtävä meriturvallisuuskampanja.
Voidaan tehdä mainos jotta ihmiset alkaisivat käyttää pelastusliivejä jne& ..
Tehtävän onnistuminen pitää voida mitata konkreettisesti.
Onnistumista ja epäonnistumista ei voida minusta julistaa mielipiteellä.
Tarkoittaa sitä, että ei kannata tehdä niin, että joku tuomaristo vain tulisi ja päättäisi kumpi onnistui tehtävässä ja kumpi ei.
Onnistuminen pitää pystyä konkreettisesti mittaamaan.
Kuten vaikkapa rannan siivoaminen ja voittaja selviää sillä kumpi on kerännyt painoltaan enemmän roskaa.
Sitten pistetilanne Kerrotaan miten ja missä kilpailijoita voi äänestää.

KILPAILIJAT
Teollisuuden parissa työskenteleviä. Ympäristöjärjestön edustajia. Politiikkoja Tavallisia ihmisiä joita ympäristön suojelu ei ole aikaisemmin pahemmin kiinnostanut. Virkamiesten edustajia.


Kilpailijoiden maailmankuvan pitäisi törmätä toisiinsa, jotta saataisiin draamaa. Selkään puukotusta ja ihmisten nöyryyttämistä en julkisuudessa hyväksy.


Draaman kannalta olisi hyvä, että pientä kitkaa kilpailijoiden välillä olisi olemassa jos ei muuten niin maailmankuvan kannalta.
Asioiden olisi hyvä törmätä toisiinsa.


Siis teollisuuden näkökanta törmäisi ympäristönsuojelun näkökantaan.
Kaikkein tärkeintä olisi se, että kilpailun jälkeen kilpailija sanoisi että kokemus oli hieno ja että heistä oli mukava olla ohjelmassa.


Tärkeintä on nimenomaan se, että ympäristönsuojelu ja luonto tuodaan niiden ihmisten luokse jotka eivät ole asian parissa konkreettisesti olleet.


On myös yhtä tärkeää, että luonnonsuojelun piirissä olevat ihmiset saavat tietää teollisuuden, virkamiesten ja poliitikkojen näkökantoja.
Asiat eivät ole mustavalkoisia puolin eikä toisin.

SAMSUNG


Kilpailijoiden iällä ei minusta ole merkitystä.


Koska monissa TV – kilpailuissa ikääntyvämpää ikäryhmää syrjitään. Itämeren Parhaassa voitaisiin korostetusti ottaa myös iäkkäämpiä ihmisiä kilpailemaan.


Tärkeintä on se mitä kilpailija edustaa eli onko hänen ammattinsa tai elämänkatsomuksensa kannalta luonnonsuojelu yhdentekevää vai ei.


Pari kilpailijaa olisi hyvä ottaa joille ympäristönsuojelu on lähes yhdentekevää.


JOUKKUEET
Kaksi joukkuetta. Sanotaan vaikka joukkueet musta ja valkoinen. Kumpaankin joukkueeseen tulee 6 kilpailijaa ja saman verran miehiä ja naisia.
Joukkueet pysyvät alusta asti samoina.


ASUMINEN
Yhteisasumista.
Jos mahdollista niin kilpailijoille olisi hyvä saada omat huoneet, mutta yhteiset ruoka ja vapaa – ajan tilat.
Telttamajoista parin tehtävän ajan voisi harkita ( Telttailu on kivaa). Kaikki kilpailijat voisivat asua yhdessä vaikka olisi kaksi joukkuetta.
Asumista kuvattaisiin hyvin rajoitetusti, tai ei ehkä ollenkaan.


PISTEJÄRJESTELMÄ
Kaikki kilpailijat ovat ohjelman alusta asti ohjelman loppuun mukana.
Voittajajoukkueen kapteeni saa 6 pistettä ja jokainen voittaja joukkueen jäsen saa 2 pistettä onnistuneen tehtävän jälkeen.
Hävinneen joukkueen kapteeni menettää 3 pistettä ja jokainen hävinneessä joukkueessa menettää yhden pisteen.
Draaman kannalta on kaikkein parasta, että ihmiset pystyvät parantamaan juoksuaan ohjelman edetessä.


Näin kilpailija uskaltaa ottaa enemmän riskejä ja tulla rohkeammin esille, kun ei tarvitse huolehtia että yksi epäonnistuminen pudottaa kilpailusta pois.


Jos kukaan ei tipahda kilpailusta pois, on pistejärjestelmä kaikkein paras keino valita voittaja.


VOITTAJA
Voittaja on yksinkertaisesti se kilpailija jolla on kilpailun jälkeen eniten pisteitä.


PALKINTO
Koska kyseessä on kilpailu, luulen että rahapalkinto on paras ratkaisu.
Voi se olla muukin palkinto, mutta se ei voi olla pelkkä diplomi joka sanoo, että hyvin tehty.


Palkinnolla on oltava merkitystä, koska kyseessä on kilpailu.


Joka jakson jälkeen voidaan näyttää pistetilanne ja kertoa kuinka paljon kilpailijat saisivat nyt jos ohjelma loppuisi.

Juokseva palkintosumma toisi enemmän draamaa.


YLEISÖÄÄNESTYS


Ihmiset äänestävät joka viikolle joukkueeseen kapteenin kummallekin joukkueelle.
Äänestyksillä on merkitystä, koska voittajajoukkueen kapteeni saa 6 pistettä ja hävinneen joukkueen johtaja menettää 3 pistettä.
Katsojat päättävät kenen he haluavat nähdä onnistuvan ja kenelle vastuuta voi antaa.
Minä uskon siihen, että mitä enemmän katsojat pystyvät vaikuttamaan tällaisiin kilpailuihin, sitä enemmän niitä katsotaan.
Ehkä äänestys kannattaisi rakentaa vasta toiselle kaudelle.


SEURANTA
Jotta kyseessä olisi enemmän kuin TV – ohjelma, sen täytyy antaa enemmän.
Niinpä ennen ohjelman tekoa olisi hyvä selvittää missä päin ohjelmaa on tarkoitus kuvata ja mitä tehtäviä kilpailijoille annetaan.
Yksinkertaisesti vain katsoa ne Itämeren ongelmakohdat jonne kilpailijat tulevat tehtävänsä tekemään.
Selvityksen jälkeen paikalla kuvataan ja se kartoitetaan.
Ohjelman jälkeen seurataan oliko ohjelmalla mitään konkreettista hyötyä ongelmapaikalle.
Esimerkkinä voisi olla vaikka joku likainen uimaranta jonka kilpailijat saavat tehtäväkseen siivota, sitten seurataan sitä, että pysyykö paikka puhtaana.
Oliko ohjelmasta konkreettista hyötyä kyseiselle paikalle vai ei.
Ja jos ohjelmasta ei ollut hyötyä jonkun ongelmapaikan suhteen, sekin on hyvä sanoa.
Ohjelman nettisivut voisivat hoitaa seurannan.
INTERNET
Kilpailijat voivat pitää nettipäiväkirjaa tai heillä voi olla omat sähköpostiosoitteet joilla he vastaavat ihmisten kysymyksiin.
Linkit järjestöihin ja organisaatioihin jotka tukevat Itämeren puhtautta.

Urokoodi+ kirjani

Uroskoodi+ kirjani julkaisu on tässä viivästynyt parin viime vuoden aikana ja ihan sen takia, että tuli muita kuvioita jotka ottivat minut valtaansa.

Aloin kirjoittaa neljän satukirjan kokonaisuutta nimeltä Vihaiset Possut ja sitten aloin puolustamaan kotikunnassani käytännössä heitteille jätettyä Kyminlinnan linnoitusta ja moni muukin kuvio tuli elämääni kuten se, että koulukisaamisen vastaisessa taistelussa minusta Ruotsin malli pitäisi saada Suomeen:

https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/12988

Energiaa ja huomiota vain meni koko ajan enemmän ja enemmän pelimiesgenren edistämisestä ja elämäntaitomateriaalin tuottamisesta muihin juttuihin.

Eikä tässä oikein voi puolustukseksi sanoa muuta kuin että se on elämää. Silti näiden vuosien aikana hioin Uroskoodi+ kirjaakin tehdessäni noita muita kuvioita, että ei se täysin hyljättynä näiden vuosien aikana ole ollut.

Osa tietää minun pelimiesgenren ja itsensäkehittämismateriaalin ja osa ei.

Käydään nopeasti läpi mikä Uroskoodi+ on ja miksi jotkut saattavat olla hämmentyneitä koska Uroskoodi tuli syksyllä 2010 framille ja nyt se on kirjoitettu uudestaan.

Lisäksi siihen on lisätty todella paljon uutta materiaalia.

Miksi se kirjoitettiin uudelleen, voi joku ja ihan aiheesta kysyä.

No lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että toivoisin edelleen ja yhä pelimies- tai PUA – genren Suomessa elpyvän tai pikemminkin syntyvän uudestaan.

Toive pienen marginaalin elpymisestä ei niinkään liity nätteihin tyttöihin sinänsä, vaan enenmänkin vihapuheisiin, jotka ovat karanneet täysin kaikkien hallinnasta netissä ja vähän myös muuallakin yhteiskunnassa.

Epätoivo ja turhautuminen sekä riisto tavallisen ihmisen selkänahasta purkautuu raivolla ja epätoivolla, ensin ajatuksissa, sitten puheissa ja lopuksi tekoina.

Lisäksi edelleen ja valitettavasti kuva pelimiehestä ja koko genrestä on minusta liian pinnallinen sekä yksipuolinen.

Se puolestaan johtuu naistenlehtien vallasta määrittää myös miesten näkemyksiä siitä miten naisten ja miesten vuorovaikutus toimii keskenään.

Tai pikemminkin miten sen tulisi toimia.

Tässä on sitten ongelmana se, että mainostajat kuten suuret meikkijätit pääsevät hyvinkin tehokkaasti päättämään sen mitä ja myös miten sekä mistä naistenlehtien tulisi kirjoittaa.

Niinpä miesten ja naisten vuorovaikutus mediassa tuodaan miehille ja naisille enemmänkin mainostajien intressejä ajatellen kuin miesten tai naisten omia luonnollisia kanssakäymisen metodeja edistäen.

Mainonta taas perustuu enimmäkseen ihmisen epävarmuuden synnyttämiseen, josta pääsee eroon ostamalla mainostettavaa tuotetta.

Pelimiesgenrestä ei valitettavasti ole kovinkaan paljoa tuotu esille foorumeja ja ennen kaikkea Pelimiesfoorumia, joka pääsi Suomessa suhteellisen lähelle sitä mitä Neil Strauss mainiossa Pelimiehessään puhuu pelimiesfoorumeista ja niiden tärkeydestä.

Kuitenkin aikoinaan Pelimiesfoorumilla keskustelun taso oli hyvin sivistynyttä ja tukea sai toisilta ihmisiltä niin paljon kuin halusi.

Tämä on se pointti jota olen nyt yrittänyt edistää.

PUA – genren voima niin maailmalla kuin aikoinaan Suomessakin oli yhteisöllisyys ja keskinäinen solidaarisuus sekä yhdessä oppimisen riemu.

Ja vaikka valtamedia sekä naiset eivät sitä uskoisikaan, niin kaikki se vaiva jonka pojat tekivät ja näkivät tullakseen uskottaviksi pelimiehiksi, niin se tehtiin ihan kyseisen pojan oman hyvinvoinnin takia.

Ja kun joku alkoi pärjätä erehdysten ja oppimisten kautta, niin muut tukivat tätä, koska se on vähän se yhteisöllisyyden juttu: kun meidän jengistä joku pärjää, niin se vahvistaa myös minua ja tuo minullekin hyvän mielen.

Kansainvälisestikin foorumit ovat pelimiesgenressä yhä suuressa roolissa, jonne jätetään kenttäraportteja ja saadaan niistä palautetta.

Ja sen palautteen jälkeen hiotaan yhä sitä omaa sosiaalista käyttäytymistä parempaan suuntaan.

Yhdessä wingiosion kanssa kenttäraportit luovat vahvaa yhteisöllisyyttä ja antavat foorumeille jotain sellaista sisältöä mitä muista foorumeista on ihan turhaa hakea.

Olipa minullakin aikoinaan oma pelimiesfoorumi nimeltä Sargaaja – foorumi, mutta olen edelleen sitä mieltä, että nettihäirikköjen takia se oli pakko ajaa alas.

Suomessa on yhä paljon ujoja poikia, jotka eivät tiedä miten ujoudesta pääsisi eroon tai miten kauniimpaa sukupuolta kannattaisi lähestyä, niin että pääsisi viekkuun nukkumaan.

Ja se on minusta yhä PUA -genren ydin, että heikko yksilö saa apua muilta ja vahvistuu voimakkaammaksi yksilöksi joka puolestaan taas auttaa sitten itseään heikompaa.

Vihapuheet ja syrjäytyminen sekä mielenterveysongelmat ovat koko ajan menossa pahempaan suuntaan, enkä nyt sano, että marginaalissa oleva genre voisi kaiken Suomessa olevan pahan poistaa.

Kun genreen kuitenkin sisältyy paljon muutakin kuin julkkisnaisten pokaaminen karvainen silinterihattu päässä, niin minusta genrelle voisi antaa ihan hyvin uuden mahdollisuuden.

Uroskoodi+ haluaa olla rikkana rokassa tässä kehityksessä.

Uroskoodi+ on kirjoitettu aika monta kertaa läpi ja joka kerta siihen on tavallaan saanut uuden otteen.


Joten väite, että se on oikeasti kunnollinen työväline ujouden tai kahvikuppineuroosin voittamiseen ei minusta ole ollenkaan liioiteltua.


Uroskoodi+ koittaa siis antaa konkreettisia neuvoja ja konkretiaa jolla ihminen saa yhteyden itseensä ja sen jälkeen se itsevarmuus sekä rohkeus lähtee rakentumaan tuon sisäisen voimavaran ympärille.

Ja se luo sen vetovoiman ja sosiaalisen käyttäytymisen jolla elämään tulee niitä ihmisiä ja tapahtumia jotka itse siihen haluaa.


On myös hyvin tärkeää ujouden voittamisessa lähteä siitä, että sillä ei ole mitään merkitystä kuinka monta kertaa epäonnistuit tai kuinka monta kertaa olit lähellä suurta läpilyöntiä.


Joten loppupeleissä ketään ei kiinnosta sinun epäonnistumisesi tai kuinka pitkä matka tai vaikea se loppujen lopuksi olikin. Niinpä sen ei siis pitäisi kiinnostaa sinuakaan, vaan epäonnistumisista tulee oppia ja kehittyä niiden kautta.


Ja jatkaa matkaa kohti sitä yhtä ainoa isoa läpilyöntiä varten.


Tärkeää on myös se, että yksilö määrittelee itse itselleen mikä tuo läpilyönti on ja että kaikki muukin omasta mielestä tärkeä ja mielekäs nousisi sieltä omasta mielestä ensin esille.


Muiden arvomaailmaan ja arvostuksiin meneminen tarkoittaa sitä, että sitten siellä joutuu pätemään toisten, ei oman arvoasteikon mukaan. Ja siellä temppuradalla oleminen ei sitten välttämättä ole mikään miellyttävä kokemus.

Uroskoodi+ haluaa sinun rupeavan ajattelemaan itse ja tekemään omia päätöksiäsi omien halujesi sekä tarpeidesi pohjalta.

Toivottavasti myös kun tämä kirja on tehty, ei luettu vaan tehty, niin sitä aikaa olisi mennyt yli 2 kuukautta.

Kaikkien sosiaalisten tilanteiden käsikirja Uroskoodi+ ei siis ole, eikä sitä ole edes vieläkään tehty, eikä sitä todennäköisesti koskaan pystytä edes tekemään aihealueen laajuuden takia.

Ujouden voittaminen ja itsevarmuuden saaminen ovat olleet tämän kirjan kantavia voimia ja näin syvällisten arvojen sekä taitojen rakentumiseen tarvitaan aikaa, vaivaa sekä suunnitelmallisuutta.

Jos kirja pitää johonkin lokeroida ja jos siis on aivan pakko, niin Uroskoodi+ on lähestymisopas.

Tämä tarkoittaa sitä, että Uroskoodi+ koittaa antaa tekijälleen taitoja, tietoja sekä henkisiä voimavaroja jotta asianomaisen lähestyminen erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa menisi hänen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Pokaamisopas Uroskoodi+ ei missään nimessä halua olla vaikka Uroskoodi+:n opit tulevatkin siitä, että kirjoittaja on yrittänyt jalostaa amerikkalaista pelimieskulttuuria suomalaisen miehen luonteeseen sopivaksi jo useamman vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä.

Pokaamista ei kuitenkaan kannata ylikorostaa, koska siinä naisen saaminen nousee taitojen saamista korkeammalle jalustalle.

Naiset ja seksi siis ylikorostuvat sosiaalisen kehittymisen syvällisemmän ymmärryksen tieltä.

Tietenkin naiset, seksi ja läheisyys ovat tärkeitä asioita miehen elämässä.


Jos kuitenkin katsoo asioita laajemmasta perspektiivistä käsin ja käyttää sosiaalista kyvykkyyttään kaikkia kohtaamiaan ihmisiä hyödyttävällä tavalla, niin voi päästä pidemmälle ja saada enemmän sekä merkityksellistä aikaan, kuin jos keskittyisi pelkästään pesän perässä juoksemiseen.

Lisäksi sosiaalista kyvykkyyttä ei opita lukemalla vaan tekemällä, kokeilemalla ja kokemalla.

Sen takia tämän opaskirjan kirjoittamisessa tai pikemminkin sen jäsentämisessä meni todella kauan aikaa, koska luvut haluttiin saada sellaiseen kuosiin, että olisi sekä harjoituksellinen, että filosofinen osio.

Tarkoituksena oli, että tekemisen ja menemisen jälkeen pysähdyttäisiin miettimään, että mitä tuli tehtyä, miksi ja millä motiivein.

Kirja ei ole täydellinen, se kuitenkin antaa moneen erilaiseen sosiaaliseen kohtaamiseen rakenteen ja konkreettisia apuvälineitä.

Se on sitten lukijasta tai pikemminkin tekijästä kiinni, että käyttääkö hän niitä vai ei.

Kyminlinna on my mind.

Kyminlinna on profiloinut minua hyvinkin tehokkaasti viimeiset pari vuotta.

Kyminlinna on siis noin kaksi kertaa Vatikaanin kokoinen ja yli 200 – vuotta historiaa omaava linnoitusrakennelma Kotkassa, joka on käytännössä ollut hylättynä vuoden 2005 jälkeen kun armeija lähti sieltä.

Lisäksi aika, luonnonolosuhteet sekä välinpitämättömyys sen kunnosta on tehnyt sen, että esimerkiksi muuri murtuu ja parakeissa on hometta.

Miten se liittyy minuun?

No, minä asun aika lähellä Kyminlinnaa ja olen käytännössä pyörinyt sen liepeillä koko elämäni.

Olen siis nähnyt sen mitä sille tapahtuu ja sen etteivät päättäjien puheet ja teot ole menneet Kyminlinnan suhteen yksiin.

Että ihan yksinkertaistettuna niin kotipaikkani lähellä on historiallisesti arvokas linnoitusrakennelma ja olen halunnut vaikuttaa siihen , että se herää henkiin kun sen alennustilan katsominen on satuttanut ja Kotkalle valtavan voimavaran käyttämättä jättäminen myös turhauttanut silleen isommalla kädellä.

Lisäksi sen takia, että myöskin Hamina on minulle tärkeä ja he ovat osanneet hyödyntää oman linnoitusrakennelmansa täysin kulttuuri- ja vapaa – ajan tapahtumien järjestämisessä joita tullaan katsomaan vähän kauempaakin.

Historiallisen kohteen elvyttäminen ei ole mahdoton urakka eikä sen välttämättä tarvitse maksaa miljoonia vaan tahtotila ja halu saada se viriämään henkiin on avain menestykseen.

Kiinnostus ja halu saada tämä historiallinen kohde arvoiseensa asemaan on koko ajan kasvanut kotkalaisten ihmisten keskuudessa ja se on todella ilahduttavaa.

Tämä uusi kotisivuni on tehty ihan sen takia, että minua kiinnostaa moni eri elämänsektori kuten olen todennut ja kun minut taas tunnetaan enemmänkin pelimiesgenren edistämisestä ja Sargaaja – sivustosta, joten asioita on tässä vaiheessa pakko selkeyttää.

Jossain kohti vain pelkän sosiaalisen dynamiikan ja itsensäkehittämismateriaalin kirjoittaminen alkoi tuntua tylsältä ja aloin laittamaan Sargaajaan myös muita elämäni mielenkiinnon kohteita kuten Kyminlinnan puolustamista.

Se taas hämmensi ihmisiä.

Sinällään netti on täynnä mielipidekirjoituksiani useista eri lehdistä, Seuran haastattelu löytyy ja myös kuntalaisaloitteita on vino pino joissa puolustan Kyminlinnaa, joten totean nyt vain että Kyminlinna on minulle tärkeä, koska se on lähellä ja pystyn tuomaan huomiota sen avuksi.

Minusta vuorovaikutustaitoihin kuuluu myös se, että jos näet jonkun yhteiskunnallisen epäkohdan niin minusta siihen pitää puuttua.

Itsensä positiivisessa esille tuonnissa on myös tärkeää puolustaa itselle tärkeitä arvoja eikä vain käyttää hyviä vuorovaikutustaitoja jotta voi saada itselleen jotain.

Siksi Kyminlinnan puolustaminen voisi ihan hyvin istua Sargaajaan koska sen puolesta olen laittanut itseni kunnolla likoon ja ajanut asiaa joka on itseäni suurempi ja jonka edistäminen antaa arvoa myös alueelle jossa elän.

En enää usko poliitikkoihin ja minusta koko länsimainen yhteiskunta on täysin korruptoitunut ja päättäjämme niin politiikassa kuin talouselämässäkin ajavat vain omaa etuaan.

Kukaan ei enää edes yritä luoda uutta tai puolustaa jotain merkityksellistä asiaa vaan kaikki ajavat itselleen henkilökohtaista etua.

Se suututtaa sekä masentaa ja se tekee sen, että sitten sitä itse tajuaakin olevansa hyvien puolella ja itse omilla toimillaan muuttavansa maailmaa paremmaksi joka päivä.

Pelimiesgenren metodeilla olen saanut itselleni rohkeuden sekä kyvykkyyden edistää ja puolustaa sellaisia asioita ja arvoja jotka antavat mielekkyyttä minulle sekä muille.

Ja kun olen joskus maininnut , että historiaa on jo tehty, niin ennen kaikkea olen tarkoittanut sitä, että kun historiaa kuten Kyminlinnaa puolustaa, niin automaattisesti se nostattaa sinuakin koska ajat itseäsi suurempaa asiaa eteenpäin.

Kyminlinnalle on jo suljettu Facebook ryhmä ja sen puolesta tehdään asioita parasta aikaa, jotka eivät vielä näy.

Joten oman sivuston sille tekeminen, niin minusta minun sitä ei kannata tehdä ja haluan myös Sargaajan jäävän miehen itsensäkehittämissivustoksi, niin sitten ainoa vaihtoehto on laittaa se omalle sivustolle, jossa on siis kaikkea muuta kuin sosiaalisen dynamiikan kehittämistä ja itsevarmuuden rakentamista.

Olen Kyminlinnan puolesta paljon jo tahkonut yksin ja nyt tuota Kyminlinnan henkiin herättämistä viedään eteenpäin muiden toimijoiden kanssa, että katsomme mitä tapahtuu ajan kanssa.

Isommilla pelimerkeillä olisin itse tehnyt tarjouksen siitä Senaatti – Kiinteistöille ja alkanut rakentaa siitä matkailua-, vapaa- aikaa ja kulttuuria kehittävän keitaan.

Ja siellä on jo siis tehty paljonkin kulttuuria kuten kuvattu Suomen Hauskin Mies elokuva.

Vihainen jarno possuilee!

Silleen jännä postaus, että minä kirjoitan tätä oikeastaan ensimmäiseksi postaukseksi omalle kotisivulleni ja sinä kuitenkin luet tätä varmaan viimeisenä postauksena.

Tavallaan se on myös ihan hyvä asia, sillä tämä on minulle iso projekti, se vie paljon aikaan ja uskon että kuolemani jälkeen minut muistetaan etenkin tästä.

Kukaan ei voi ymmärtää sitä venymisen rajaa ja äärirajoilla toimimista joissa olen vienyt Vihaisia Possuja eteenpäin eikä sitä mihin tässä Vihaisilla Possuilla ylipäätään on tarkoitus yltää.

Pahin pelkoni on se, että minulle käy kuin H.P Lovecraftille.

Vihaiset Possut on tässä vaiheessa neliosainen kirjasarja joka minusta voi haastaa jopa Harry Potterin ja Taru Sormusten Herrasta saagan, etenkin jos pystyn viemään kuvion pahemmin kipsailematta maaliin.

Siksi tähän käytetään kunnolla aikaa ja vaivaa, koska kukaan Suomessa ei tietääkseni ole tehnyt tai edes yrittänyt lähimainkaan sitä kirjoittamisen saralla millä Vihaisilla Possuilla voidaan päästä eli miljardien arvoisen viihdebrändin luomiseen.

Luit ihan oikein.

Idea on vähän Eläinten Vallankumouksen tyyppinen ja kuitenkin keskittyen porsaisiin, villisikoihin sekä vastapuolella on ihmisten tuhoava teho- tai tuhoeläintuotanto jota vartioivat koirat.

Ensimmäisessä tarinassa porsaat havahtuvat siihen, että sikala on heille vaarallinen paikka ja että auton kuljetusautoihin jotka mukamas vievät paratiisiin, niin niihin ei kannata nousta.

Porsaita vartioivat sikalassa koirat jotka tottelevat ihmisiä ja joilla on oma agenda porsaiden suhteen.

Lopuksi porsaat tapaavat toisen lajin joka pystyy laittamaan koirille kunnolla hanttiin, nimittäin villisiat.

Lisäksi porsaat voivat kommunikoida villisikojen kanssa kuralätäkköjen kautta.

Ensimmäinen tarina on jo kirjoitettu ja periaatteessa se on jo nyt julkaisukelpoinen ja tässä äärirajoilla toimiessa olen miettinyt, että pitäisiköhän se lukea ääneen ja muokata jo nyt omin voimin äänikirjaksi.

Toinen tarina on se kunnianhimoisin kuvioni ja se voi jopa olla se jolla meikä lähtee liikenteeseen Vihaisten Possujen kanssa.

Periaate on vähän Sama kuin mitä Lucas teki Tähtien Sodan kanssa, että ensimmäinen tarina onkin nelonen.

Minä vain saatan aloittaa kakkosella, katsotaan nyt.

Julkaisu ei ole nyt tärkeintä vaan tarinan kirjoittaminen ja isomman kokonaisuuden hallinta vaikka myönnän sen , että äärirajoilla toiminen on välillä äärimmäisen raskasta sekä kuluttavaa.

Kakkososassa villisiat ja porsaat ovat menossa villisikojen yhteisöön, jossa he haluavat olla rauhassa ja perustaa perheitään.

Villisiat ovat kuitenkin menossa myöhemmin tekemään uskaliasta pelastusoperaatiota sillä heidän yhteisössään on porsaiden sekä villisikojen jälkeläisiä ja osa heistä on teurastamossa.

Porsaat ja villisiat siis hyökkäävät teurastamoon pelastamaan siellä vangittuina olevia porsaita ja teurastamoa vartioivat koirat.

Isolta yhteenotolta ei siis voida välttyä.

Ihmiset vertautuvat tässä tarinassa eliitiin ja eliittti laittaa aina tappeluihinsa juoksupojat joita tässä tarinassa edustavat koirat ja todellisessa elämässä poliisit, sotilaat ja vartijat.

Iso taistelu on siis tulossa ja tarinan rakenteeseen on vaikuttanut ennen kaikkea Aliens.

Omillaan kuitenkin mennään vaikka populäärikulttuurin vaikutus onkin isoa. Ja rehellisyyden nimissä niin ehkä ensimmäiseen tarinaan on voinut vaikuttaa Eläinten Vallankumous.

George kuitenkin minusta yritti sanoa, että kapitalismi tai kommunismi niin ihan sama, koska keskushallinnossa oli siellä ihmisiä tai sikoja niin heitä ei kiinnosta meidän muiden hyvivointi vaan oma etu ja kun sinusta on kaikki irti revitty, niin liimatehdas on sinun kohtalosi.

Minä taas lähden siitä, että nyt me tajuamme mitä George Orwell yritti sanoa ja nyt me olemme heränneet ja alkaneet laittaa hanttiin sekä ylipäätään kyseenalaistamaan meidän nykyisen yhteiskuntamme sekä tapamme elää.

Jos ensimmäinen tarina kertoi porsaiden havahtumisesta sikalassa, niin kolmas tarina kertoo villisikojen yhteiskunnasta ja villisikahahmojen aiemmasta historiasta ennen porsaiden kohtaamista.

Tämä tarina ei ole ihan hanskassa vielä vaikka hahmot sen sijaan ovatkin.

Bambin tarinalla on jonkilainen vaikutus tähän tarinaan vaikka sinällään Disneyn sentimentalismista en oikein koskaan olekaan innostunut.

Neljäs tarina päättää kokonaisuuden ja sen kirjoittamiseen olen jo saanut jonkinnäköisen otteen, koska tarinan kertomisen kannalta se on jatkumoa kakkostarinalle kun puolestaan 1 ja 3 osaa voidaan pidää erilisinä tarinoina jotka ovat sinällään samaa maailmaa, mutta eivät juonen kannalta jatku toisessa tarinassa.

Siinä koirat päättävät kostaa hyökkäyksen teurastamoon ja samalla villisiat sekä porsaat aavistavat tämän ja alkavat miettiä mihin suuntaan heidän kannattaisi kallistua: taistella tulevaa suurta hyökkäystä vastaan vai alkaa pienin askelin siirtymään toisaalle.

Tämmöinen kokonaisuus on Vihainen Possut joka tuli minulle kolme vuotta sitten ja johon panostan aika paljon päivittäin.

Vihaiset Possut ovat myös se syy miksi en niin paljon ajattele mennyttä, koska uuden suomalaisen kultuurihistorian kirjoittaminen on minulla nyt fokuksessa ja valittu linja pidetään.

Tämä on myös yksi syy miksi en ole kiirehtinyt Uroskoodi+ kirjan kanssa, koska Suomessa ihminen leimataan aika nopeasti ja pitäisi pysyä vain pienessä lokerossa.

Sitten kun alistut ja menet siihen lokeroon, niin siellähän sitten olet ja apurahojen toivossa sitten pitäisi kirjoittaa sitä samaa mitä sinulta odotetaan. Jos joku haluaa näin elää, niin ihan ookoo: minulle on ihan erilainen valtatie tulevaisuudessa odottelemassa.

Haluan kirjoittaa monipuolisesti ja käytän aikaa siihen, että voin julkaista Vihaiset Possut omaehtoisesti ja niin että se istuu sulavasti kaiken muun keskelle mitä olen jo tehnyt ja etenkin mitä teen.

Kyllä Suomessa on totuttava myös kirjallisuuden suhteen siihen, että kirjoittajat voivat tehdä erilaista tekstiä ja hypätä niin sanotusti genrestä toiseen.

Vihaiset Possut eivät lopullisesti nimennä tule olemaan Vihaiset Possut vaan sille on jo parempi nimi, mutta en halua vielä virallistaa sitä.

Ymmärrän kyllä, että kuvioissani on paljon sulateltavaa ja vaikka tuon tälle sivustolle kuvioitani, niin kaikki ei tule edes tämän sivuston kautta paljastumaan.


Olen paljonpaljon enemmän kuin mitä Google voi ikinä paljastaa minusta.

Esimerkiksi Vihaisten Possujen yhteydessä kirjoitan Hanoi Rocksista leffakässäriä ja Veikko Ennalasta ja Urpo Lahtisesta on jo käsis tehty vaikka tuotantoyhtiöitä se ei vielä olekaan kiinnostanut.

Joistain voi tuntua, että kuvioni ja tämä sivusto on sekameteli soppa, mutta ei se niin ole: kyllä minä tiedän mitä milloinkin olen tekemässä ja miksi korostan tai ylikorostan jotain kuviota tai miksi pidän jonkun kuvion sivummalla.

Tällä hetkellä on menossa valtava havahtumisen aalto ja myös eläinten oikeudet sekä se miten me kohtelemme eläimiä, niin tietoisuus ja ymmärrys tästä on kasvamassa.

Joten kirjoittajana näen tämän mahdollisuutena kehittyä, että olen luomassa fiktiivistä sotatarinaa jolla on kantaaottavaa merkitystä vaikka se ei saarnaa.

Itselleni tämä on haasteellinen tarina kirjoittaa isoa kokonaisuutta ja kun aion vielä jaella sekä alkaa myydä tätä itsenäisesti, niin mietintämyssyä on hyvä pitää jatkuvasti päässään.

Toistaiseksi olen päättänyt, että Vihaisten Possujen julkaisemisella tai eteenpäin viennillä ei ole kiire.

Sinällään sitä voidaan jo nyt alkaa tuoda reippaamalla kädellä ihmisten tietoisuuteen jos tarvis on.

Mieluummin luon kysynnän ajan kanssa ja täytän sen omien ehtojeni mukaisesti kuin lähtisin kerjäämään huomiota tai tekemään sopimuksia jotka eivät ole minulle edullisia.

En tee vielä Vihaisille Possuille omaa alustaa ja silti ihmisten olisi jo hyvä olla tietoisia tästäkin kuviosta ja sen takia se on tällä sivustolla.

Ja on ihan selvää, että fiktiivinen sotasatu porsaiden, koirien ja villisikojen kesken ei oikein sovi Sargaajaan.

Kuitenkin intoa on kirjoittaa enemmän Vihaisia Possuja kuin Sargaajaa tai elämänhallintakirjoja, niinpä olemme tilanteessa että täytyy vähän miettiä että mitä tekee ja kirjoittaa sekä ennen kaikkea mitä kautta.

Create your website at WordPress.com
Get started